Viimeisiä iltoja Suomessa vietetään ja "hyvästellään" rakkaita. Toki olemme tulossa takaisin Suomeen, mutta kolme kuukautta on pitkä aika ja koskaan ei tästä elämästä tiedä, joten nautitaan lähdön tunnelmasta ja muistetaan rakkaita, nautitaan herkuista ja vaihdetaan kuulumisia. Eilen muutettiin kaikki maallinen omaisuus varastoon (miten "vähälllä" ihminen tuleekaan toimeen ;) ) ja tuskailtiin 7 tuntia tavaroitten kanssa. Antti ei millään uskonut tavaroiden mahtuvan 4 neliön koppiin, mutta naisen logiikalla kaikki mahtui...
Maallinen omaisuus, 4 neliötä ja niin vaan mahtui...
Illan menu ja kovan työn palkinto
Tämä Suomen talvi ei ole mistään kotoisin, kun sataa lunta ja asteita -2, on kelikin mitä mainioin autoiluun. Tämä todettiin liukastellessa autolla kohti Pohjois-Karjalaa illalla pimeässä. Antti kertoi puhelimessa asiakkaalleen Helin leikkivän Ari Vatasta, tuossa vaiheessa auto oli mukavassa sivuslaidissa. Päästiin kuitenkin turvallisesti perille. Onneksi päästään kohta Kalifornian auringon alle, eikä teillä pitäisi olla lunta. Mitä nyt pieniä maanjäristyksiä ehkä, mutta kaikki ovat vakuutelleet minulle ettei ne maanjäristykset niin pahoja ole. Ehkä, ehkä ei... savolainen vastaus.
Juuka ja maailman suurin jääkirkko, selfie...
.
Hieman matkalle toki lähtö jännittää ja jatkuvasti mietin olenko muistanut kaiken oleellisen. Toivottavasti olen, koska maanantai aamuna on hieman myöhäistä miettiä noita muistamattomia asioita, kun lento kohti Lontoota starttaa jo 7:45. Tätä unelmien matkaa on odotettu ja ihana on lähteä, mutta vieläkin rinnassa on epäusko "ollaanko todella lähdössä toiselle puolelle maapalloa". Kyllä, ehkä ne seuraavat kuulumiset on sitten sieltä toiselta puolelta maapalloa, tai Onnibussista matkalta kohti Helsinkiä... :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti