Kaksi päivää Key Westissä

Tiistaille (7.4.) oli suunniteltu mukavaa puuhaa, ajo avoautolla Key Westiin. Olin varannut edellisellä viikolla eautovuokraamosta meille Alamolta avoauton ja ennakkoon emme tienneet muuta kuin että se olisi Ford Mustang tai vastaava. Antti olisi ehdottomasti halunnut Bumble Been eli Camaron, joka samaan autoluokkaan kuuluu. Ajoimme meidän Chevyllä Naplesin lentokentälle hakemaan autoa ja pihassa näkyikin viininpunainen Camaro. Antti oli riemuissaan siihen asti, kun auto meidän nenän edestä buukattiin. Hyvä ettei tullut itkupotkuraivareita vuokraamon edessä ;)... Jouduttiin sitten tyytymään oranssiin (!!) tuliterään vuoden 2015 Ford Mustangiin, joka loppupeleissä osoittautui suureksi rakkaudeksi. Antti halusi ostaa samanlaisen Suomeen, onneksi ei ihan rahat riitä (maksaa Suomessa noin 100 000 euroa). Vuokra-autoksi ei pahanhintainen, 70 €/vrk.

mageat valot pimeässä oven vieressä

Kävimme kotona viemässä toisen auton parkkiin ja hakemassa tavarat yhden yön reissua varten. Sitten auton katto auki ja nokka kohti Key Westiä. Ajettiin Evergladesin läpi tietä numero 41. Matka oli melkoista rämeikköä maisemiltaan, eikä valitettavasti bongattu alligaattoreita tieltä (eikä jaksettu paljon pysähdellä katsomaan). Matkaa kohteeseen oli 380 km ja aikaa meni yhteensä 6 tuntia ajoon, yhden pysähdyksen taktiikalla. Tuo Tamiami road (41) on melko hidas ajella, mutta mikäs siinä istuessa avoauton kyydissä tukka hulmuten :D. Maisemat alkoivat olla kohdallaan kun päästiin Key Largoon ja sillat alkoivat. Aurinko porotti taivaalta suoraan edestä ja vaikka kuinka oli tunkenut naamaan suojakertoimia alkoi otsa ja nenä punoittaa. Pysähdytiin tankkaamaan evästä ja lisäämään aurinkorasvaa Islamorada-saarelle, joka oli melkoisen upea paikka. Syötiin erinomaista tonnikalaa ja rapuja. Täällä nämä merenelävät on kyllä herkullisia!

tuulitukka Islamoradassa

Matka jatkui kohti Key Westiä ja tavoitteena oli auringonlasku satamassa. Ei paljon pysähdelty matkalla, autossa vauhdissa napsin kuvia. Ajettiin mm. 7 mailin silta Marahthonin jälkeen. Sillalla on kuvattu monia leffoja ja Anttihan oli ihan onnessaan päästessään leffamaisemiin, minusta se oli vain hieno silta :). Hyvin ehdittiin heittää tavarat airbnb-asunnolle Sugarloaf Keylle, josta oli matkaa vielä noin 20-30 minuuttia tien päähän. Majoitus Key Westissä on sairaan kallista, halvin hotelli olisi ollut 200 euro/yö, joten säästeliäinä otettiin airbnb-majoitus (165 €/yö) hieman kauempaa.


Itse Key West, eli saari tien päässä ei ole mikään iso paikka. Mutta mitkä mahtavat merimaisemat, turkoosia vettä, rennonletkeä tunnelma ja hyvää ruokaa sekä rantoja. Täällä olisin voinut viettää vaikka kahden viikon rantaloman (jos hotellit ei olisi niin kalliita). Kierrettiin saari ympäri autolla, olihan se melko hienoa ajella pikkuisia katuja katto auki, kun ihmiset tuijotteli meidän räyheän oranssia menopelia. Yksi mies vierestä autosta kysyi liikennevaloissa minkä vuosimalllin menopeli meillä on alla :).

Nähtiin myös Southernmost point (kuva Antilla, lisään myöhemmin), merkki joka on kuulema Jenkkilän eteläisin piste. Ihmiset jonottivat päästäkseen kuvaamaan itseään selfietikuilla merkin kanssa. Me ei jaksettu jonotella vaan käytiin nopeasti räppäämässä merkistä pakollinen kuva ja jatkettiin autoilua kohti satamaa ja sunset celebrationia. Auton parkkeeraminen olikin hieman haasteellista, mutta eksyttiin parkkihalliin jossa oli vielä tilaa eikä kiskurihintoja (4 dollaria/tunti) ja jatkettiin kävellen tutustumista tähän hienoon paikkaan. Molemmat ihastuttiin ikihyviksi Key Westiin. Tunnelma oli sopivan karibialainen, mutta kuitenkin Jenkkilän tyyliin hommat toimi ;). Ihana auringonlasku (miljoonan muun turistin seassa) Mallory Squarella oli upea kokemus, frozen margaritakin maistui paremmalle..

Etsittiin satamasta ruokapaikka ja käytiin Rum Barrel nimisessä paikassa syömässä kohtalaisen hyvää kalaa. Sitten umpiväsyneenä Publixin kautta (paikallinen smarket) ajoa takaisin asunnolle. Vilkaisu peiliin kertoi kovasta kohtalosta (minkä värinen on paloauto) ja punainen nenänpää kera aurinkolasien rajojen takasi pellehermanni-lookin. Edes seuraavan päivän meikkailut eivät saaneet punaista nenää piiloon, ihme että ihmiset tuijottivat!

Aamulla pikaisen pakkailun ja aamupuuron jälkeen suuntasimme takaisin Key Westiin. Auto parkkiin tutuksi tulleeseen parkkihalliin ja jalat alle tutustuen kaupunkiin. Hemmingwayn talo olisi ollut lähellä, mutta ohi ajaessamme näimme siellä valtavat jonot, joten nou thanks. Ei niin paljon kiinnostanut talon sisustus. Enemmän nautimme ulkoilmasta ja kaupunkimaisemista. Kiipesimme satamassa olevaan museotorniin, josta kaupunki kivasti levittäytyi ympärille (ja tietysti yhtä korkeanpaikan kammoista hieman pelotti ;). Harmittavasti yksi iso risteilijä pilasi merimaiseman, mutta ei annettu sen pilata päivää. Jatkettiin satamaan syömään mereneläviä. Antti otti fried seafood platterin, joka sisälsi myös hummeria. Ei sitten tykännyt yhtään, kun oli uppopaistettu ja kuorrutettu hyvät merenelävät, no sitähän se fried tarkoittaa... jokohan seuraavalla kerralla muistaa ;)! Minä söin yellowtail snapperia, joka oli oikein hyvää.

tuonne kiivettiin...

'

Kalaa katkaravuilla, nam!

Käytiin vielä ostamassa pakolliset tuliaiset (magneetti ja tpaita) ja kahvilla ennen takaisin paluuta. Pitihän tietysti maistaa Key Lime pie eli suomeksi limepiirakkaa, joka on Key Westin kuuluisuus. Aivan hirvittävän makeaa tavaraa. Yksi pala puoliksi olisi mennyt, mutta kun syötiin molemmat omat kakut oli se aika ällöttävän makeaa. Kiitos, tuli maistettua...

Key lime pie, näyttää paremmalta kuin maistuu ;)

Tulomatkalla pysähdyttiin kuvaamaan siltoja ja nautittiin auringosta, joka onneksi paistoi nyt selän takaa. Nenä ja otsa säästyivät, mutta olkapäät saivat siitäkin edestä. Mutta avoautolla huristelu on kyllä upea kokemus tuossa ilmanalassa kun ympärillä on turkoosi meri ja aurinko porottaa lämpimästi. Niin lämpimästi ettei tuuli ja täysillä kylmää puhaltava ilmastointi paljon jäähdyttänyt. Tukka meni vaan sekaisin. Mutta nautin silti tuosta kokemuksesta. Normiautolla ajo olisi ollut melkoisen puuduttavaa ja pitkäveteistä, nyt sai nauttia maisemista kunnolla. Paluumatka ajettiin Miamin ohi Intestate 75 Naplesiin, melko raskaalla kaasujalalla ;). Pitihän tuon isännän kokeilla Mustangin heppoja. Loppumatkasta oli pakko laittaa katto kiinni, kun ukkosmyrksy oli edessä eikä haluttu kastua. Päästiin ehjänä takaisin Naplesiin 6 tunnin ajon jälkeen!

7 mail bridge

kuvassa näkyy myös vanhaa siltaa..

Kokonaisuudessaan hieno reissu ja upea paikka tuo Key West. Voisin lähteä uudestaan pitemmäksikin aikaa jos asuminen tuolla olisi hieman halvempaa...