Maanantaina ajettiin San Diegosta Prescottiin Arizonaan, matkaa vajaa 600 km. Lähdettiin ajamaan hieman kymmenen jälkeen kohti El Centroa (190 km), jossa oli tarkoitus pysähtyä syömään. Odotin ajomatkaa innolla, koska vihdoin pääsin itsekin ajamaan, en ole koskaan ajanut automaattivaihteisella autolla (täällä suurin osa autoista on automaattivaihteisia bensa-autoja, dieseliä ei edes saa kaikilta huoltamoilta ja se on paljon kalliimpaa). El Centron ja täydellisen meksikolaisen välipalan jälkeen sain ajaa loppumatkan. Rakastuin! Automaatti on niin helppo, eikä minulla ollut mitään ongelmia vasemman jalan kanssa, ainoastaan käsi meinasi hakeutua välillä vaihdekepille.
Maisemat matkalla olivat huikeat! Kuin toiselta planeetalta. Kivisten solien läpi ajettaessa mieleen tuli väistämättä kotikonnut ja Tulikivi. Milloin jenkit keksivät ruveta tekemään uuneja , kun tuota kiveä riittää?! Maisema vaihtui hiekka-aavikoihin taustalla siintävi vuorineen. Tulimme villiin lähteen! Loppumatka olikin mutkaista tietä läpi vuoriston upean auringonlaskun siivittämänä. Onhan meilläkin Suomessa hienoja maisemia, mutta kyllä tämä uutuuden viehätys näiden maisemien suhteen sai tuon lähes 600 km matkan tuntumaan lyhyeltä. Matkaan meni aikaa kahdella pysähdyksellä 7 tuntia ja olimme perillä Prescottissa kuuden jälkeen (kello siirty tunnin eteenpäin kun Arizona ei siirrä kelloja vaan on koko ajan "oikeassa ajassa", fiksut).
Motelli oli vaihteeksi Comfort Inn ja vaikka motelli oli vanha, se oli oikein viihtyisä. Mukava yllätys oli saada palvelua äidinkielellään, kun respassa töissä oleva Kirsti tervehti suomeksi. Hän oli 10-vuotiaana muuttanut Suomesta jenkkeihin ja puhui sujuvaan Suomea. Hän halusikin vähän treenata kieltää, joten vein pyykit peseytymään ja tulin juttelemaan hänen kanssaan. Siinä oli mukava vaihtaa kuulumisia terveydenhuollosta taloustilanteeseen ja maiden välisiin eroihin. Lisäksi saatiin suositukset paikallisiin ruokapaikkoihin ja mentiinkin kokeilemaan vanhaa saluunaa (perustettu joskus 1800-luvun lopulla). Hieno paikka ja hyvää ruokaa :D
Netti täällä perähikiällä toimii vähän pätkien, joten kirjoittelen näitä juttuja autossa ja julkaisen sitten kuvien kera kun päästään toimivammille yhteyksille...
Maisemat matkalla olivat huikeat! Kuin toiselta planeetalta. Kivisten solien läpi ajettaessa mieleen tuli väistämättä kotikonnut ja Tulikivi. Milloin jenkit keksivät ruveta tekemään uuneja , kun tuota kiveä riittää?! Maisema vaihtui hiekka-aavikoihin taustalla siintävi vuorineen. Tulimme villiin lähteen! Loppumatka olikin mutkaista tietä läpi vuoriston upean auringonlaskun siivittämänä. Onhan meilläkin Suomessa hienoja maisemia, mutta kyllä tämä uutuuden viehätys näiden maisemien suhteen sai tuon lähes 600 km matkan tuntumaan lyhyeltä. Matkaan meni aikaa kahdella pysähdyksellä 7 tuntia ja olimme perillä Prescottissa kuuden jälkeen (kello siirty tunnin eteenpäin kun Arizona ei siirrä kelloja vaan on koko ajan "oikeassa ajassa", fiksut).
Motelli oli vaihteeksi Comfort Inn ja vaikka motelli oli vanha, se oli oikein viihtyisä. Mukava yllätys oli saada palvelua äidinkielellään, kun respassa töissä oleva Kirsti tervehti suomeksi. Hän oli 10-vuotiaana muuttanut Suomesta jenkkeihin ja puhui sujuvaan Suomea. Hän halusikin vähän treenata kieltää, joten vein pyykit peseytymään ja tulin juttelemaan hänen kanssaan. Siinä oli mukava vaihtaa kuulumisia terveydenhuollosta taloustilanteeseen ja maiden välisiin eroihin. Lisäksi saatiin suositukset paikallisiin ruokapaikkoihin ja mentiinkin kokeilemaan vanhaa saluunaa (perustettu joskus 1800-luvun lopulla). Hieno paikka ja hyvää ruokaa :D
Netti täällä perähikiällä toimii vähän pätkien, joten kirjoittelen näitä juttuja autossa ja julkaisen sitten kuvien kera kun päästään toimivammille yhteyksille...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti