Grand Canyon.
Tiistai aamuna lähdettiin ajamaan viimeinen rykäisy kohti Grand Canyonia, noin 200 km. Matka tuntui lyhyeltä edelliseen päivään verrattuna. Antti tahtoi vuorostaan ajaa. Kohta meillä on kiistaa siitä kumpi saa ajaa, kun tuo auto on niin hyvä ajaa ja täällä ajaminen on helppoa. Pysähdyttiin heti Prescotin jälkeen kuvailemaan maisemia. Puolimatkassa on kaupunki nimeltä Williams. Pääsimme hieman nauttimaan legendaarisen road66 tunnelmista paikallisessa hampurilaispaikassa, hieno old school paikka. Siinä huuli pyöreänä kuvattiin kylää ja käytiin shoppailemassa se pakollinen magneettikin, mukaan tarttui myös Jenkkilän omia chilisoosseja ja mulle chilikarkkeja, nam!
Auto valmiina lähtöön motellin edessä
Prescotin jälkeen maisemia
Williams
melko hyvä hampurilainen
Williamsista on suora tie Tusyaniin, josta olin varannut meille huoneen oikean hotelliin Holiday Inniiin. Tusyan on pieni kylä, pienempi kuin Juuka, ennen Grand Canyonia. Kylässä on muutama hotelli, ruokapaikka ja kauppa. Matkaa kanjonille alle 10 km. Hotellihuone saatiin vasta neljältä, niin jouduttiin hengailemaan hetki kylällä ja käytiin kaupassa. Heitettiin sitten kamat hotellille ja tietenkin piti päästä kauan odotettuun kohteeseen, kanjonille. Ennen puistoa on portti, johon maksetaan puistomaksu 25 dollaria, joka on voimassa viikon ajan ja koskee koko autokuntaa, tässä tapauksessa meitä kahta. Itse kanjonin lähellä on runsaasti parkkitilaa ja visitor center, jossa ei poikettu. Parkeerattiin auto ja jatkettiin muutama sata metriä kävellen. Näkymä oli henkeä salpaava. Siinä jäi kyllä ihan sanattomaksi.
pakollinen selfie
Keli oli täydellinen muuten mutta illan edetessä ja auringonlaskun lähestyessä myös ilma viileni, lähelle nollaa celsiusta. Antti jumppasi omat jumppansa, jotka sille piti kuvata. Ihmetteli vaan kun on kunto laskenut, syyksi paljastui sitten flunssa ja kuume, joka nousi illalla. Ollaan sitten vuoronperään kipeänä :(. Siihen kariutui myös suunnitelmat aamuisesta auringonnoususta kanjonilla, kun illallakin oli jo niin kylmä. Joo, ollaanhan me Suomessa totuttu kylmiin keleihin, mutta täältä +25 asteesta kun siirtyy nollaan ja miinuksen puolelle, ilman asianmukaista vaatetusta käypi vähän vilu luihin ja ytimiin. Sauna olisi ollut poikaa, mutta sitä ei valitettavasti ollut saatavilla. Lämmin hotellihuone sentään oli ja siellä se ilta vierähtikin... Buranaa popsien kuumehorkasssa (Antti siis, minä alan olla lähes terve).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti