Rakastunut San Franciscoon

Miten upea kaupunki voikaan olla! Ollaan Antin kanssa molemmat aivan rakastuttu tähän kaupunkiin, en osaa sanoin selittää miksi, se on vaan tunne joka tulee kävellessä näitä katuja. Ja eilen nimittäin käveltiin.

Aamulla herättiin tosiaan kuuden jälkeen ja aamupalan jälkeen Antti teki töitä, kun itse päivittelin blogia ja pidin yhteyttä kotopuoleen. Päivä oli tarkoituskin ottaa rennosti ja toipua aikaerosta, tosin kokeneena vuorotyöläisenä ei tuon rytmin kanssa ongelmia näyttäisi olevan. Ajoissa herätys ja inhimilliseen aikaan nukkumaan (klo22-23)...

Aamu valkeni ihanan aurinkoisena ja lämpimänä, lämmintä noin 15-20 astetta päivän mittaan. Eli ei täällä palele, vaikka toppatakin meinasinkin mukaan ottaa, niin ei sitä todellakaan ainakaan täällä San Franciscossa tarvitse. Tuulikaan ei ole päässyt yllättämään, vaan ihan t-paidassa tuo urhoni on viilettänyt. Itselläni on kuitenkin toppi ja neuletakki ollut päällä, en halua vilustua. Totutellaan hitaasti tähän lämpöön ;). Loppuviikoksi on kyllä luvannut sadetta. 

Kahvilla Starbuckissa

Lähdettiin eilen aamulla noin klo 10 aikoihin tallustelemaan kaupungille suuntana satama ja meri. Ei tosin sinne asti päästy, kun vastaan tuli shoppailijan paratiisi, ROSS-kauppa, josta löydettiin tuon himoshoppalijan (enkä nyt tarkoita itseäni) kanssa vähän uutta päälle pantavaa. Mukavasti pari tuntia vierähti shoppailessa ja meri jäi vielä näkemättä, kun nälkä alkoi kasvaa kiukutustasolle. Olin lukenut blogeista Whole Foods -marketista, joka on terveysintoilijan paratiisi ja josta saa terveellistä evästä. Pitää yrittää pysyä linjoissa, ettei kilot pääse yllättämään, täällä kun tämä ruoka on kohtuullisen hyvää ;). Nälkä alkoi olla jo tosi kova (olin ipadilla katsonut että matkaa markettiin olisi n700 m.) ja päädyttiin kuitenkin menemään Subwayhin patongille. Matkaahan tuohon Whole Foodsiin olisi ollut enää 100 m ja kun se tajuttiin viimein kaupassa harmitus oli melkoinen. Miksi Suomessa ei ole tuollaisia kauppoja? Terveellistä (luomua, orgaanista, lähiruokaa...) ruokaa ja elintarvikkeita. Siellä oli tiskit, jossta olisi saanut kasata oman annoksen evästä hintaan 8,99 dollaria/lb, ei paha...hyödynnämme tuon vielä joku päivä. 

Kaupunkinäkymää

Mun ostokset

Palasimme takaisin hotellille viemään shoppailut, kun kannettavaa alkoi olla jo jonkin verran, eikä vahva miehenikään jaksanut paperikasseja ympäri kaupunkia raahata. Pieni lepohetki ja nettiyhteys, sitten takaisin baanalle. Päätimme vihdoin suunnata satamaan, mutta otettiin myös salikamppeet mukaan. Treenaamaanhan pitää päästä jo heti alkulomasta, ettei tuo ulkonäkökriisi pahene ;). Oltiin päivällä ostettu kolmen päivän liput julkisiin liikennevälineisiin ja tähän mennessä vain kävelty. Hypättiin Cable carin kyytiin ja päästiin kokemaan upeita mäkiä tuon historiallisen vehkeen kyydissä. Vitsi mikä kaupunki!

Alcatraz

Käveltiin satamasta takaisin kohti Financial Disctrictiä, josta olimme aiemmin facebook-suositusten perusteella bonganneet kuntosalin. Täällä ihmiset on mielettömän ystävällisiä, niin myös kuntosalin asiakaspalvelija. Kertalippu kuntosalille olisi maksanut 20 dollaria/henki, niin hän ystävällisesti neuvoi meitä ostamaan kuukausilipun, jolla pääsemme käymään rajattomasti yhdessä treenaamassa hintaan 48 dollaria. Loppuviikon siis tiedossa treeniä, hyödynnetään nyt tuo tarjous kun perjantaina jatkamme matkaa kohti viinitiloja. Ihmisillä on muuten aika stereotypinen kuva (tai ainakin minulla oli) amerikkalaisista. Kuvittelin, että salilla käy mielettömän timmejä mimmejä ja miehiä treenamassa kovaa, mutta totuus oli toinen. (ehkä koska sali jolla kävimme oli Suurin pudottaja -ohjelman yhteistyökumppani). Salilla oli aivan tavallisia treenaajia ja suurin osa laitteista oli aerobisia vehkeitä, joihin me ei koskettu kävelyn jälkeen, eipä siinä ei niihin kyllä olisi mahtunutkaan kun jengi köpötteli tv:n tahtiin samallla kännyköitään räpläten. Me himotreenaajat ;) jäimme kaipaamaan vapaita painoja ja tankoja... no Antin mielestä kaikki vempaimet oli hienoja, mulle ois riittänyt ihan tanko ja levypainot. Kyykky, penkki ja mave, miss u...

Treenin jälkeen oli mieletön nälkä ja löydettiin mahtava pikaruokapaikka, Chipotle, josta saa meksikolaista evästä edulliseen hintaan. Mielettömän hyvää revittyä possua salaatillla, jopas maistui palautuseväänä. Ja takaisin hotellille taas käveltiin... jalat on ihan muussia, mutta onneksi otin hyvät kengät, niin jaksaa vielä perjantaihin vaeltaa. Saattaa ehkä olla että otan Tommyn uudet tennarit (25 dollaria!!) käyttöön ja vaikka tiedän, että niistä tulee rakot jalkaan en sitä usko ennen kuin kokeilen.

Illan päätteeksi pestiin hostellilla vielä likapyykit (3,5 dollaria pesu+kuivaus, hieman tyyriimpää kuin Thaimaassa, mutta niinhän kaikki tässä maassa on, halvempaa kuitenkin kuin Suomessa). Odotellessa pyykkejä, Antti hyödynsi ajan työntekoon ja minä surffailin ja suunnittelun tämän päivän ohjelmaa...