Maanantaina äänetön matka kohti Santa Barbaraa

Viikko alussa ja taas aurinko näkyvissä! Mahtavaa, lukuunottamatta yhtä pientä juttua, multa ei lähde ääntä. Joudun puhumaan kuiskaamalla :(... Antin mielestä varmaan ihan hyvä juttu, kun en ole antamassa ajo-ohjeita koko ajan. Ei mulla kurkku olen kipeä tai millään tavalla huono olo, mutta ääni hävisi ja alienit ovat vallanneet sisuskalut, kun vihertävää mönjää tulee nenästä, haluatteko kuulla lisää... !?;)

Aamu meni normikuvioin: yhteys kotiin, aamupalalle, vähän töitä ja laukkujen pakkaus. Sitten tienpäälle. Käytiin vähän kuvailemassa Pismo beachin upeaa hiekkarantaa, laituria ja dyyneillä. Heti aamusta oli lämmintä yli 20 astetta, mutta tuuli piti huolen siitä ettei tullut liian kuuma. Nyt tämä tuntuu oikealta Kalifornialta, kun ei sada.

Pismo pier

Pismolta ajettiin ykköstieltä kohti Solvang-nimistä kylää. Solvang on pikkuruinen tanskalaistyypppinen kylä viinilaaksojen keskellä. Matka tuonne oli ihan täyttä landea, mutta maisemat oli kyllä hienot. Kaikki täällä on isoa, niin myös nuo laaksot, kukkulat ja viinitilat. Solvangissa parkeerattiin ja hieman käppäiltiin keskustassa. Käytiin syömässä hampurilaiset (voitteko uskoa!?) ja Antin piti saada maistaa tietysti tanskalaista olutta. Tästä maata ei myöskään olit lopu juomalla  ;). Hyvää oli! Mutta siinä oli hampurilaista vähäksi aikaa.

Solvang

Hampurilainen salaatilla

Sieltä jatkettiin kohti seuraavaa majapaikkaamme Santa Barbaraa ajellen tietä 101. Miten täällä voikaan olla niin kaunista ja tuo meri, ai että... Turkoosi ja hirmuiset aallot (ei siis tarvii mennä uimaan), ihana! Ollaan niin rakastuttu tähän maahan. Ja nämä ihmiset, todella ystävällisiä. Esimerkiksi tuolla Pismo beachillä yksi vanha pappa tuli koiransa kanssa vastaan ja jäi muuten vaan juttelemaan, siinä selvisi että hänellä oli sukulaisia Suomesta ja kun mulla oli flunssa hän tarjoutui auttamaan (poika oli lääkäri). No, enköhän minä hoitajana yhdestä flunssasta selviydy ilman lääkärin apua. On mulla tarvittaessa antibiootit mukana, jos pahaksi menee (kaikkeen pitää varautua).

aallot Pismo beachillä

Päästiin siis perille Santa Barbaraan, josta löytyi hotelli (Quality Inn). Pieni lepohetki ja kahvit kitusiin ja taas menoksi. Antti kävi treenaamassa 14 dollarilla Keys 2 fitness salilla ja mie kiltisti odottelin. Sovittiin ettei yksin liikuta, niin en lähtenyt yksin heilumaan kaupungille, on tämä kuitenkin vieras maa ja jos jotain sattuu... Never know. Itse en vielä uskaltanut salille, vaikka olo on muuten hyvä, kyllä tuo äänen puutos jostain pöpöstä kertoo, enkä halua mitään pahempaa tautia. Puhun siis oikeasti kuiskaten. Voi olla ettei Skype puhelusta kotiin keskiviikkona tule mitään jos ei tämä ääni palaudu, tai sitten Antti saa puhua :).

Salin jälkeen käytiin vähän kävelemässä Santa Barbaran laiturilla, jonne olisi päässyt myös autolla. Laituritkin on täällä vähän eri kokoluokkaa :) mutta hienoja mestoja. Ei jääty sinne syömään vaan lähdettiin etsimään joku kiva ravintola. NO, autolla ajohan täällä on helppoa mutta katuja on sitten miljoona ja eksyttiin hieman. Kadut on muuten melko pimeitä täällä illalla... onneksi tuo navi ohjasi takaisin hotellille  ja käytiin sitten taas lähikaupasta iltapala hotellille.

Santa Barbaran satamalaituri

ehdottomasti ajattelin hypätä ;)

iltapala salaatti 4 dollaria ja kreikkalainen jogurtti 1 dollarin

Kaikki hotellit ja hostelli ovat olleet siistejä ja toimivia. Mitä nyt vähän tökkii tämän viimeisen hotellin wifi :(. Mutta loppupeleissä hotellissa tulee vietettyä niin vähän aikaa, että olen tyytyväinen etten varannut mitään hurjan hinnakaita puljuja. Seuraavaksi testataan sitten airbnb majoitusta...