Ihanan aurinkoinen päivä oli edessä ja iphonen sää näytti jo kahdeksan aikaan 23 astetta lämmintä. Monicalla netti toimii loistavasti ja näin ollen yhteyksien pitäminen kotiin on ollut helpompaa. Aamulla otettiin Skype yhteys minun vanhempiin ja anoppiin (helppoa kun meillä on aamu, siellä on ilta :). Anoppikin on oppinut käyttämään tablettia, jonka hänelle jätimme. Hienoa!
Olin illalla tehnyt pienen mokan, kun olin pesevinäni pyykkiä. Laitoin pyykit vahingossa kuivuriin ensin ja sitten vasta pesukoneeseen. Kuivausrumpu pyöritti ensin pyykkiä 90 min ja sitten kun lämpimät mutta likaiset pyykit sain pesukoneeseen, kello näytti jo lähelle puolta yötä enkä viitsinyt enää naapureita kiusata kuivausrummun äänellä. Niinpä toin märät pyykit sisälle odottamaan aamua ja uutta pyöritystä kuivausrummussa. No, se ongelma ei suinkaan ollut tämä episodi vaan kuivaushuoneen ovi. Illalla oven lukko jo temppuili hieman ja yläkerran naapurin rouva kurkki ikkunasta (epäili varmaan että olin murtovaras;), tuli kuitenkin avaamaan oven omalla avaimellaan. Tästä en oppinut, vaan aamulla vein pyykit kuivausrumpuun. Ovi aukesi kyllä hienosti, mutta kun menin hakemaan pyykkejä lukko temppuili, eikä ovea saanut auki kukaan. Pyysin apua naapurilta ja Monicakin tuli auttamaan. Ei kun avaudu, niin ei avaudu.
Olipa sitten vielä toinenkin juttu. Meillä on käytössämme oma kylppäri, jonka vessanpönttö meni aamulla myös tukkoon. Vessa ei vetänyt tavaraa (tottakai juuri sen ison hädän jälkeen) ja vettä tulvi lattialle asti. Onneksi tuo houstimme Monica tuli pikaisesti paikalle ja soitti huoltomiehen. Sitä odoteltiin tunti ja saatiin sitten hoidettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla :D. Vessa vetää jälleen ja saatiin vaatteet pyykkituvasta. En kyllä enää vie täällä pyykkejä pesuun vaan käytän jossain pesulassa ja vessanpönttöäkin kohdellaan hellemmin (ei heitetä paperia sinne).
Päästiin lähtemään siis puolen päivän aikaan liikenteeseen tämän aamuepisodin jälkeen. Meillä ei ollut erikoisempia suunnitelmia, kuin katsella paikalliset turistinähtävyydet pois jaloista. Suuntana siis Hollywood ja kyltti. Ajomatkaan (15km) meni melkein tunti ja yhden aikaa olimme Hollywood Bulevardilla etsimässä autolle paikkaa. Paikka löytyi sivukadun autohallista (5 dollaria 30 min ja 10 dollaria koko päivä). Jalat alle ja katsasteltiin katujen tähtiä, bongattiin monta julkkis-tähteä ja monta tuntematonta. Tämä oli oikeasti ensimmäinen varsinainen turistirysä. Miljoona turistia poukkoilemassa kameroiden kanssa (me mukaan luettuina) ja katukauppiaita, jotka tyrkyttivät star-kierrosajelujaan. Joo, ei ihan niin paljoa kiinnosta starojen talojen portit, että siitä ilosta maksaisin. Sitä paitsi onhan meillä auto ;)
Käytiin teatterin vieressä olevalla ostarilla syömässä jossain bbq-paikassa lihamättöä. Hengailtiin ja käveltiin ja saatiin kulutettua aikaa yli kolme tuntia. Siinä ajassa tuo paikka oli nähty. Pakollinen "paha" nähtävyys, eipä tarvii mennä toista kertaa. Tosin Antti vähän haaveili, että voitaisiin mennä kyyttää staroja kuun lopussa kun Oscarit jaetaan Dolby-teatterissa. Arvatkaapa saako minua tuonne väen paljouteen saatikka autoon istumaan ruuhkassa tuonne pääsemiseksi. Juu, ei! Löytyi tuolta yksi makea juttu, Amerikan isoin karkkikauppa. Vitsi mitä herkkuja, mutta tuossa paljoudessa en sitten osannut ostaa mitään. Mukaan koko reissulta Hollywood-bulevardilta tarttui yksi magneetti, vaikka useampi kauppakin ehdittiin kiertää.
M&M masiinat, saisko tälläisen kotiin?
Sitten naviin osoitteeksi Griffithin observatorio. Navi näytti 13 km matkaa tuonnekin, mutta matkalta bongasin liikennemerkit, jossa ohjattiin kääntymään paljon aiemmin observatoriolle. Antti ei meinannut millään uskoa minua, mutta päästiin kuitenkin tuota "oikoreittiä" ja säästyttiin noin 10 km ajomatkalta. Tuolta Hollywood-kyltti näkyy melko hyvin. Painotan sanaa "melko". Ja mukana taas miljoona muuta turistia. Mutta aurinko alkoi laskemaan ja kaupunki näytti upealta. Ja näytti se kylttikin.
Los Angeles
Antti halusi kruisailla noita mäkisiä katuja ja lähdettiin seikkailemaan autolla ihmisten kotikaduille. Kadut oli ahtaita ja välissä pilkotti kylttikin paljon paremmin näkyvillä (vauhdissa vaan ei saanut hyviä räpsyjä ja ei viitsitty ihmisten kotien eteen pysähdellä). Makeita asumuksia ihmisillä olikin! Vihdoin kun Antti malttoi luopua kyltin metsästyksestä ja paremman kuvan toivosta lähdettiin huristelemaan kohti Santa Monicaa Sunset bulevardia. Taas yksi upea auringonlasku ja ruuhkat. Oli upeea fiilistellä musiikin tahdissa ja huristella autolla kohti auringonlaskua muun muassa Bel Airin läpi (nähtiin vaan pimeää katua, kun täällä ei edelleenkään nämä katuvalot loista). Pimeä ehti reilusti tulla ennen kuin ehditiin rannalle.
cruisalua Sunset bulevardilla
Etsittiin ruokapaikkaa ja voin kertoa että autossa ilman ennakkosuunnitelmaa se on hyvin haasteellista. Mikä kelpaa toiselle, ei kelpaa toiselle ja kun löytyy kiva paikka, se meni jo ohi ja ruuhka perässä on järjetön, eikä voi tehdä u-käännöstä. Eksyttiin sitten kylttien perusteella ostarille, mutta se olikin vain yksi iso uusi kauppa. Nämä kaupat on kyllä vihdyttäviä, saataisiin aikaa kulumaan noissa tuntikausia. Mukaan lähti taas eväät illaksi, täällä muuten jokaisessa kaupassa on hyvä valikoima salaattipöytiä, joista saa kasattua omat eväät. Ajoissa nukkumaan odottamaan seuraavaa päivää...
Helin iltapalasalaatti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti