Taloja piti pysähtyä kuvaa
Wal-Martista ostettiin autoon mukaan vajaalla 8 dollarilla kylmälaukku, joka pakattiin täyteen juomisia, pepsimaxia ja energiajuomaa. Lisäksi vähän nuukailtiin ja ostettiin eväät automatkalle, ei aina raaski syödä ulkona :). Eväät popsittiin parkkipaikalla ja jatkettiin matkaa seuraavaan pikkukaupunkiin. Oltiin edellisenä iltana tsekattu kartalta joku kaupunki matkan varrelta kohti Montereytä, jossa piti pysähtyä. Paikaksi valikoitui Alamo. Kuviteltiin että ajellaan perille pikkukaupunkiin pikkuteitä. Toisin kävi kun päädyimme Interstate680 tielle, joka oli nelikaistainen moottoritie. Voisi tietysti karttaa tutkia hieman tarkemmin aina etukäteen. Tuossa vaiheessa kylteissä oli merkintöjä tulleistakin, mutta tullit koskivat vain 1 matkustajan autoja, meitä kun oli kaksi emme tarvinneet tulleja maksaa (googletin illalla!). Olihan se vähän jännää ajella isoja teitä ja vaihdella kaistaa liikenteen mukana, onneksi ei minun tarvinnut ajaa. Mutta yllättävän helposti ajo sujui, kun alkujännityksestä päästiin. Loppumatkasta sää aiheutti kyllä hieman sykkeen kiihtymistä...
nelikaistainen tie, ei vielä ruuhkaa
Motarilta suhautettiin sitten tuonne Alamoon, joka oli idyllinen pikkukaupunki. Jatkettiin pikkuteiden ajelemista mitä ihanampien pikkukaupunkien läpi ja yhdessä pysähdyttiin Burger Kingissä pissitauolla. Antti olisi voinut valokuvata jokaisen talon tuosta kaupunngista, niin kivan näköistä siellä oli (ihan kuin elokuvissa). Ainut huono puoli noissa pikkukaupungeissaa on, että ajo siellä on hidasta ja siinä vaiheessa kun matka-aikaa näytti olevan reilu kaksi tuntia Santa Cruziin (josta vielä Montereyhin 45 min) päätimme siirtyä takaisin motarille. Tuossa vaiheessa tietysti rupesi satamaan. Täällä kun mikään ei ole pientä, niin ei ollut sadekaan. Olihan tuo aikamoinen kokemus nelikaistaisella motarilla kaatosateessa, mutta siitäkin selvittiin. Välillä sää hieman selkeni, mutta kun päästiin lähemmäs Santa Cruzia ja noustiin korkeammalle jouduttiin vielä kunnon sumun keskelle. Sumua riitti kaupunkiin asti, mutta mikä ihana kaupunki Santa Cruz oli. Voin vaan kuvitella mitä se on aurinkoisena päivänä, kun sumussakin se vaikutti upealta. Surffareita, lenkkeilijöitä, kallioset rannat ja huvipuisto rannalla...vautsi! Tonnekin pitää vielä joskus päästä...
the mist
Pienen pysähdyksen ja tankkaamisen jälkeen jatkettiin matkaa kohti Highway1 tietä ja Montereytä. Etukäteen olin lukenut kuinka upea tuo tie on ja Anttia ahdisti sumu, ettemme näe tietä. No alkumatka oli ihan perusmotaria ja sumukin hälveni kauniiksi pilviseksi auringonlaskuksi. Tie Montereyhin ei siis ollut mikään ihmeellinen, mutta odotan että loppumatka on antoisampi maisemien suhteen.
Ei oo kallista menovettä, noin 0,60 €/l
Saavuimme motelliin kuuden aikaan. Tuo noin 300 km matka kesti siis 7 tuntia!!! Olihan siinä tunnin pysähdys Wal-Martissa ja muutama lyhyempi stoppi, mutta aika pitkä päivä kuitenkin. Odotanpa innolla pätkää San Diegosta kohti Grand Canyonia (600 km). Motelli oli Quality Inn ja taas huone aivan megaiso, leveällä sängyllä ja ruhtinaallisen kokoisellä kylppärillä (melkein meidän entisen makuuhuoneen kokoinen). Kyllä kelpaa ja hintaa 64 dollaria.
Quality inn
Ruokapaikan suhteen oltiin tällä kertaa hieman fiksumpia ja katsottiin netistä (yelp.com) läheltä hyvät arviot saanut paikallinen grilli Monterey Cookhouse, jonne suunnattiin. Taas autolla ja matkaa 500 m. Mutta eihän täällä kukaan kävele ;). Ruoka oli loistavaa, tilasin kokin suosituksesta grillattua miekkakalaa vartaassa ja Antti otti possua. Possu ei ole kummankaan lempparia, mutta tuossa paikassa se oli hyvää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti