perjantai 20. helmikuuta 2015

Ajopäivä Vegasiin

Keskiviikko ja ajoa kohti Las Vegasia.

Kylläpä taas nukutti, kotiin pitänee ostaa hotellin sänky kun nämä on niin miellyttäviä nukkua (voi tietysti olla että sitä on niin rättiväsynyt matkustuspäivistä, että sammuu kuin saunalyhty). Antti oli aamulla edelleen niin kipeä ettei kyennyt aamupalalle, joten kävin yksin. Jännä juttu, että noissa motelleissa joita olemme käyttäneet on ollut yhtä hyvä aamupala kuin tässä hotellissa. Sain ihan luvan kanssa viedä Antille aamupalan huoneeseen, täällä on asiakaspalvelun taso kohdallaan...

perusaamupala

Kymmenen aikaan saatiin tavarat kasaan ja auto startattiin kohti Vegasia, ajomatkaa tiedossa noin 400 km. Minä sain riemusta kiljuen ajaa :D... Tiet oli melko ruuhkattomia ja rekatkin posottelivat noin 75 mailian tunnissa (130 km), joten oltiin aika joutuin matkan puolivälissä Kingman nimisessä kylässä, jossa pysähdyttiin syömään jossain Redneck-kuppilassa, edelleen legendaarisella tiellä 66. Oli muuten ensimmäinen "pikaruokapaikka", josta sai kunnon kanasalaatin. Nimeä en valittevasti muista ja kuvailutkin jää nykyään vähemmälle... uutuuden viehätys on kadonnut. Mutta täytyy sanoa, että hienoja nämä pikkukylät ovat olleet, ihan kuin jostain jenkkileffoista ;)




Ruuan jälkeen Antti tunsi olonsa jo paremmaksi. Taisi kyllästyä minun etanan nopeaan ajoon ;) kun halusi itse ajaa loppumatkan. Seuraava etappi olikin sitten Hoover dam. Täytyy sanoa että matka taittui todella nopeasti. Nopeusrajoitus oli 65 mailia tunnissa, mutta kukaan ei ajanut niin hiljaa... täällä mennään liikenteen mukana. Maisemat oli jälleen kerran huikeat, miten erämaakin voi olla niin kaunista. Ajettiin risteyksen ohi, josta Antin mukaan padolle pääsi. Minä olin lukevinani kyltistä 3 mailia, joten ajettiin sitten kuitenkin oikeaan paikkaan. Naisia kannattaa kuunnella (taas kerran olin oikeassa, mikä siinä on niin vaikeaa myöntää ;).

Ilma oli lämmennyt mukavasti ja padolla oli sakkia katsomassa taas muutama muukin meidän lisäksi. Mitähän nämä ruuhkat on sitten high seasonilla, kun nyt on jo porukkaa joka paikassa (varsinkin japanilaisia, jotka ovat röyhkeämpiä kuin venäläiset). Onneksi mahduttiin padolle ja siltakaan ei vajonnut meidän painosta. Vaikuttava paikka tuokin. Olin etukäteen lukenut, että pysäköinti hieman ylempänä tien varressa on maksutonta ja parkkipaikat alhaalla maksullisia (10 dollaria!), siispä taas säästäväisinä parkeerattiin ylemmäs ja parit räpsyt, käynti sillalla (Anttia hieman huimasi) ja menoksi. Me ollaan nopeita ja tehokkaita, ehditään nähdä paljon.





Las Vegasissa oltiin puoli neljän aikaan, mikä oli hieman harmi koska olisin halunnut saapua pimeällä. Ajettiin suoraan hotelliin MGM Signatureen, josta oli varannut sviitin kahdeksi yöksi 85 €/yö hintaan (+resort fee 55 €). Ihme kyllä saatiin huone samantien, vaikka olin varautunut odottamaan ja jonottamaan. Ajettiin hotellin portista sisään ja hienosti auto valet parkkiin (sisältyy hintaan, ainoastaan 1-2 dollarin tippi pojille kun auto tuodaan takaisin). Hotellin valinta osui nappiin, koska alakerrakassa ei ole kasinoa niin kuin muilla hotelleilla. Ihanan rauhallinen sijainti mutta kuitenkin lähellä kaikkea. Huone oli mieletön.



Pimeä ehti tulla ennen kuin päästiin ulos hotellista. Niin, yksi pieni juttu... pääkadulle eli Stripille kävellään MGM Grand hotellin kautta, jonne pääsee sisäkäytäviä pitkin ja ISON kasinon läpi. Meillä meni yli 15 minuuttia päästä ulos hotellista, kauppojen, ravintoloiden ja kasinon ohi. Ei se ollut ongelma, viihdyttävää lähinnä. Kävelyyn tottuneina ihmettelin myös ihmisten kommentteja eri hotelleista, kuinka ne on kaukana tai lähellä kaikkea. Minun mielestä kaikki oli kävelymatkan päässä.

Käytiin syömässä Hard Rock Cafessa ihan perusjenkkimättöä. Mielestäni yliarvostettu paikka ruuan suhteen, ananasmojito oli hyvää :). Jatkettiin tsippailua ylöspäin Stripillä, Antti jaksoi kuvata kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Pysähdyttiin Bellagion eteen suihkulähteille, joka oli ainakin minulle hienoinen pettymys, odotin hieman erilaista nähtävyyttä. Hienostihan se vesi tanssi musiikin tahtiin, joo mutta that´s it. Kadun valot ja äänet olivat tähän astiseen rauhaan ja seesteisyyteen tottuneelle hieman liikaa, eikä jaksettu Ceasars Palacea pitemmälle. Sinnekin meinattiin sisällä eksyä, kun kauppoja oli noin 3xMatkusta enemmän. Tämä paikka on jotain käsittämätöntä ja isoa. Huh.









Onneksi sänkykin oli iso ja hyvä nukkua, sillä todellakin nukutti...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti